lauantai 22. heinäkuuta 2017

Suloiset suvipäivät

Oi sentään näitä pakahduttavan suloisia suvipäiviä!
Nyt on jo heinäkuun 22. päivä, melkein ahdistaa tämä ajan nopea kuluminen.
Kauniit, usvaiset, viileän kosteat kesäaamut, lämpimät päivät
 (totuuden nimessä; välillä on melko vilpoisia päiviäkin).
Taas täällä lounaisrannikolla on jääty sateiden suhteen paitsioon.
Onneksi omassa kaivossa riittää vettä, pitää vaan päättää mikä pihan kolkka milloinkin
 on kipeimmin kastelun tarpeessa.

Olen aina kuvitellut, että siilit lähtevät liikkeelle hämärän laskeutuessa, mutta tämä pikkuinen ystävä 
kipittelee vastaan aina kun tulen kotiin, keskipäivälläkin.
Hän niin osaa yhdistää minut ja täysinäisen ruokakupin.
Muovikasvihuoneeseenkin hän tulee tuhisemaan seurakseni.

Tänään on erittäin mones hääpäivämme.



Niinpä töiden jälkeen kasvarissa 
Wanhan Rauman Kaffebaarista ostettuja Cappucino-leivoksia ja skumppaa.
Kasvihuoneeseen ei nykyään mahdu melkein muuta kuin pelkkiä pelakuita!
Miljoonakelloamppelit joutuivat jo pihalle, toinen viihtyi liian hyvin ja kasvoi ihan liian isoksi,
toiseen tuli kirvoja, jotka aikoivat valloittaa myös alapuolella olleen isolehtisen lankaköynnöksen.
Kirvoihin tehosi mainiosti Neudorffin luonnonmukainen luonnon pyretriinistä ja rapsiöljystä koostuva Sprutzit-torjunta-aine. 
Miljoonakelloamppelit muuttivat kuitenkin terassille.
Pelakuiden lisäksi kasvarissa on yhdessä thermolaatikossa kirsikkatomaatteja, 
ensimmäiset alkavat jo punastua.
Loput 20 tomaattia ovat kasvamassa muovikasvihuoneessa.
Mihin taas joudunkaan niiden kanssa, kun ne alkavat kypsyä?
Toki kasvarissa asuu ja nauttii olostaan myös puutarhuri-Olle,
edelliskeväänä Tukholman messuilta meille muuttanut.

...sekä todistusaineistoa kasvarissa vietyistä kuohuviiniaamupaloista ja muista kekkereistä.....

Kasvarin tomaattiviljelmä, sekä amppelikurkkukin, kukkapylvään päällä.

Apple Blossom-pelakuut, lankaköynnös ja ulkopuolella häämöttävä hakuropaju

Tässä kuvassa näkyy, jos tarkkaan katsoo,
 myös Takapenkin Ladyjen yhdellä reissulla hankittu kurkuma.
Mitenkähän sitä kuuluisi hyödyntää, vai onko sen funktio vaan olla kaunis?
Ja tuossa minikasvihuoneessa on pelakuun pistokkaita juurtumassa!
Kyllä nyt pitäisi pian järjestää taas joku bloggaajatapaaminen,
että pääsisin eroon noista pelakuuvauvoista.
Meillä alkaa olla täydellinen pelakuukaaos, kun kaikki kasvavat ja viihtyvät suorastaan liian hyvin!
Vaikka kuinka monta isoa pelakuurötkälettä olen jo vienyt muovikasvariin,
kun lasikasvariin ei millään mahdu.
Paniikki uhkaa jo nyt kun ajattelen niiden talvettamista!

Apple Blossomit ovat riehaantuneet tavattoman runsaaseen kukintaan.

Tässä alapuolella osa viime keväisiltä Tukholman puutarmessuilta hankkimistani uusista pelakuista.
Kaikki pistokkaat lähtivät oikein hyvin kasvamaan.
Viime viikolla ne piti jo vaihtaa isompiin ruukkuihn. 
Yhtään en ehtinyt edes kuukalenteria tutkia, 
ei varmaan ollut mikään paras mahdollinen uudelleenistutusaika, 
mutta ne oli pakko saada isompiin ruukkuihin.





Eikä tässä vielä kaikki.
Uusia pistokkaita oli muistaakseni toista kymmentä.
Teen tarkemman inventaarion jonain päivänä.

Vähän vanhempia, muutaman vuoden meillä asuneita yksilöitä


Kaikki kolme yläpuolella olevaa kuvaa ovat samasta pelakuusta, jonka nimi on jossain kadoksissa,
aivan ihanat moniväriset kukinnot kuitenkin.

Värivaihtelua on myös Snow Brightin kukissa

Sieva ja siro Thessaloniki-sormipelakuu
Olle, nimetön pelakuu, Kronprinsessen Mary, Thessaloniki ja Snow Bright yhteiskuvassa

Pelakuuhyllykön asukkaita
Viimeisimmällä Ikean reissulla hankin kaksi ulkokäyttöön tarkoitettua metallihyllykköä,
Toinen on kasvarissa sisällä pikkuisia pelakuita varten, toinen on kasvarin ulkopuolella yrttihyllykkönä.

Jonnekin väliin ovat ujuttautuneet myös
Pionien Kodista ostettu värinokkonen....
...ja Vuorelasta ostamani vaaleanpunainen maljaköynnös.
Kaikenkaikkiaan ihanan täyteläinen tunnelma on kasvarissa.
Ettei suorastaan paratiisimainen.
Onnentäyteinen ainakin.

Pihan itsepäiset oman tiensä kulkijat, sormustinkukka ja kurjenkello.
Ihanan villit ja vapaat.

Huomenna onkin varsinainen kuopankaivuupäivä.
Viime sunnuntaina Vakka-Taimesta ostetut ruusut pitää istuttaa, kuten myös Ladyjen aikaisempien retkien ostokset; Pinsiön taimiston nietospensaat ja angervo, sekä Tommolan tilalta hankitut lukuisat perennat. Viherlandiastakin tuli pari ostosta tehtyä.....
Huh sentään. Jo etukäteen.


Ruusan kanssa toivotellaan suloisen leppeää viikonloppua!


Marja

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Laatuaikaa

 Sunnuntaina olin ihan yksin kotona.
Toki kissat olivat kotona ja pihan siilit ja sammakotkin,
mutta ihmisseuraa ei ollut.
Aamulla päätin, että koko päivä on laatuaikaa ihan oman mielen mukaan.
 Aamulla keräsin mansikat, pari litraa.
Kasvihuoneissa kastelukierros.
Heti aamusta alkaen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja nopeasti lämpötila kohosi yli 20 asteen.

Päivästä tuli ihan liian lämmin mihinkään puutarha-askareisiin.
Mitä mainioin syy lähteä Vakka-Taimen ruusupäiville, 
Vesa Muurisen vetämälle esittelykierrokselle Muurilan 400 ruusun rosarioon!


Ihan kamalan paljon kaikkia ihanuuksia matkalla parkkipaikalta rosarioon,
paljon ei voinut pysähtyä kuvaamaan, että ehdin ajoissa esittelykierroksen alkuun.
Ihan pikaisesti täytyi kuitenkin käydä vilkaisemassa pionit...

Vesa Muurinen esitteli ruusuja, kertoi niiden historiasta ja antoi kasvatusohjeitakin.
Vakka-Taimen kaikki ruusut ovat omajuurisia.
Taimimyymälöissä myynnissä olevat ulkomailta tuodut ruusut on yleensä vartettu koiranruusuun,
joten epäsuotuisan talven jälkeen, kun vartettu ruusu on menehtynyt,
juuresta kasvaa reippaasti koiranruusua!

Vesa Muurisen kokemuksen mukaan pensasruusut viihtyvät hyvin
kivennäispitoisessa savimaassa, mahdollisimman avoimella ja aurinkoisella paikalla.
Savimaahan kannattaa lisätä siis runsaasti hiekkaa.
Puisto- ja pensasruusuja lannoitetaan maltillisesti, runsas typpilannoitus heikentää talvenkestoa.
Fosori ja kaliun sensijaan takaavat runsaan kukinnan.

Aurinko lämmitti ihanasti,
 mutta yhdessä navakan tuulen kanssa kirkas auringonpaiste vaikeutti tehokkaasti kuvaamista .
Ruusuista olivat nimikyltit pääosin kadonneet talven aikana,
 eikä minulle tullut edes kynää matkaan, että olisin voinut kirjoittaa nimiä muistiin.
Tässä nyt ruusuja ilman nimiä.
Upeita ja hurmaavia kuitenkin.
















 
Tämä on Gallica-ryhmän Tuscany tai Tuscany suberb.
Tuscanyn olisin halunnut ostaa, ja pari taimea piti ollakin, mutta niitä ei etsinnöistä huolimatta
löytynyt. Menen lähiaikoina käymään Vakka-Taimessa uudestaan ja saan tuscanyn silloin, jos se siihen mennessä löytyy..
 Violacean sain ostaa, sitä olenkin jo pari vuotta odottanut.
Tässä välissä olen ostanut korvikkeeksi Tove Janssonin ja Merveillen,
 jotka vähän muistuttavat väriltään Violaceaa.
Mutta nyt olen niin onnellinen Violacean omistaja.
Lisäksi ostin ihan vaan nimen perusteella Rosa centifolia Onnin.
Pitäähän Onnilla olla oma ruusu!
Onni, onnenruusu kasvaa n. 1,5 metrin korkuiseksi ja siinä pienehköt kerratut vaaleanpunaiset kukat.

Gladiolus imbricatus, Idänmiekkalilja
Ihana pikkuinen gladiolus, jonka sipuleita ei tarvitse ottaa talveksi ylös maasta.
Ihan vaan yhden ostin....

Enpä olisi voinut keksiä parempaa tapaa viettää sunnuntai-iltapäivän tunteja.


Kotiin tultuani tein pavlovan pohjan.
Aamulla kerätyt mansikat ja kermavaahtoa päälle
Illalla vietettiin vielä Artistin kanssa laatuaikaa kasvarissa.
Saatiin syödä koko pavlova ihan kahdestaan!


Postauspatoutumien purkamiseksi vielä tähän loppuun
raportti perjantain työpäivästä.

 Tässä työpaikkani heinakuun ajan aina loppuviikkoisin.

 Perjantaina aamulla Yle:n aamu-tv poikkesi Rauman torilla.
Haasteltavista ja mielipiteen kertojista ei ollut pulaa....

Media poistui paikalta jo puoli kymmeneltä.

Tunnelma oli melko verkkainen vielä puolen päivän aikaankin.

 Naapuripöydän mansikanmyyjä oli pukeutunut sään mukaisesti.
Itsellänikin olisi voinut olla vielä yksi villapaita enemmän.
Aivan jäätävän kylmä päivä taas kerran.




  
 Kaunista ja värikästä on kesäisellä torilla.
Vaikka mitä herkkuja.

Kesäisen leppeää alkanutta viikkoa sinulle!


Marja