torstai 12. tammikuuta 2017

Ei uskoisi

Ei uskoisi, kun ulos katsoo.
Kevät on täällä!

Monta kertaa päivässä pysähdyn ihailemaan näitä Katharine Hodkineja.
Ulkona tuuli ulvoo ja lumi tuiskuaa.
Näitä tuoksutellessa saa varastettua itselleen
etukäteen hetken keväästä.



Ostin nämä viiime viikolla Tukholmasta, Ulriksdals Slottsträdgårdista.


Samasta paikasta ostin neljä pussia siemeniä.
Latva-artisokkaa, keijunmekkoa, jättiverbenaa ja tuoksuherneitä.

 Eilen kylvin muut, paitsi tuoksuherneet vielä jäivät odottamaan.

Kevään ensimmäiset kylvöt, mullan tuoksu,
se on joka kevät yhtä ainutlaatuisen erityistä.
Kylvin 10 artisokkaa, jokaisen omaan pikkuiseen ruukkuunsa.
Ne on sitten myöhemmin helppo koulia isompaan ruukkuun paakkuineen,
sillä niillä on aika hauraat juuret ja ne tahtovat kärsiä koulintavaiheessa.
Kunhan nyt itävät ensin ;D
Keijunmekot kylvin kunkin omaan ruukkuunsa myös.
Pussissa oli viisi siementä, jotka ovat millin sadasosan kokoisia.
Viisi siementä piti ollakin, kuka ihme niitä pussittaa?
Keijunmekkojen suhteen en ole yhtään varma, että ne lähtevät kasvamaan,
sataprosenttisen varma en edes ole, että ne siemenet ovat niissä ruukuissa.
Tästä tulee mielenkiintoista.
Jättiverbenat kylvin rasiaan, josta ne sitten myöhemmin koulin pikkuisiin ruukkuihin.
Etsin esille lämpömaton, jonka päälle laitoin kylvökset pienessä minikasvihuoneessa.
Maton reunalle jäi tilaa vielä Ruusalle.
Parin viikon kuluttua jättiverbenat siirtyvät jääkaappiin,
artisokille ja keijunmekoille viritellään kasvivalo.

Tämän viikon tulppaanikimppu, lilaa ja vaaleanpunaista.



Muutama kuva vielä Ruotsin reissulta.
Tukholmassa oli yöllä satanut 30 cm lunta, ajokeli oli vähän hankala.
Päivän mittaan satoi lisää lunta ja jäätävä tuuli vielä tehosti arktista vaikutelmaa.
Vähän käytiin kävelemässä Vanhassa Kaupungissa, mutta siellä oli ihan hirveän kylmä ja jäiset jalkakäytävät olivat lumisohjon peitossa.
Tällä kertaa käytiin vain Ulriksdals Slottsträdgårdissa, Zetas on jouluaatosta alkaen tammikuun loppuun asti aina suljettu.
 




Leikkokukkavalikoima on vaikuttava.

 Täältä ne minunkin Katharine Hodkinit ovat kotoisin.
  
Puutarhan Giggs-kissa oli kotona.
Huomaa, hän kuvittelee tuon lautasen olevan juuri hänen kokoisensa.
Ihan vähän tulee yli reunojen hän.

Iloista kevättä!


Marja

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Haaveita ja unelmia

                                     

Ystävältäni,
Pikkuisen Puutarhan  Sametti Hortensialta sain haasteen!
Kiitos!



Tässä vastaukseni haasteeseen

Mitä unelmia toteutit 2016?

Voi, voiko olla niin, että en varsinaisesti unelmoinut mistään hurmaavan kutkuttavasta!?
Minusta on unelmat ovat sellaisia ihania vaaleanpunaisia,
 lähes saavuttamattomia, mutta kuitenkin mahdollisia.
Niinpä ajattelisin, että ikään kuin arkisempia,
 mutta kuitenkin ihania suunnitelmia saatiin toteutettua.


Pehmeästi mutkitteleva ja kaarteleva laattakäytävä
pihatieltä kuistille ja edelleen kasvihuoneelle saatiin toteutettua.
Kasvariin kuljetaan nyt pioniaidanteen reunustamaa pionipolkua.

Toteutunutta unelmaa on se, kun on monta metriä valmista istutusaluetta ja
saa ajella kauniina  kesäpäivänä Taivassaloon Pionien kotiin.
Kun tarvitsee monta uutta pionia pionipolkua reunustamaan..
Angel Cheeks, Huurretta suuteleva kukka, Eden's perfume,
 nimetkin ovat unelmaisia.
Unelmissani ne kukkivat jo ensi kesänä.


Unelmaisiin hankintoihin voisi laskea
vaaleanpunaisen ruusumantelin, jonka ostin Viherlassilan kantis-tarjouksesta,


sekä Zetasilta hankkimani  koristekirsikkapensaan Prunus incisa 'Kojo-no-mai'.
Molemmat ovat nyt Mansikkapaikan varastossa talvehtimassa.
Ehkä niitä onkin parempi kasvattaa ruukuissa tulevaisuudessakin,
kun nämä talvet ovat niin kestämättömiä.

Mitä opit?
Joka vuosi opin saman asian uudestaan.
Puutarhalla on oma tahto.

Voin yrittää muokata siitä mieleiseni, mutta luonto kuitenkin päättää.
Aina kasvi ei viihdy siellä, missä sen haluaisin kasvavan.
Joku haluaa vallata koko penkin itselleen,
toinen vaan hiipuu hiljaa pois.
Persoonallisuuksia.

Minun kuuluu mukautua ja saada kasvit viihtymään.
Ihan niin kuin kissatkin.

Mitä murehdit?
Yleisesti ottaen olen hyvä murehtimisessa.
Melkein asiasta kuin asiasta voi olla huolissaan.
Puutarhassa pyrin olemaan murehtimatta mitään.
Puutarha on nautintoa varten.

Puutarhamurehtimiskiintiö tuli täyteen silloin,
kun vielä kasvatettiin mansikoita myyntiin.
Silloin murehtimista riitti varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn,
kevään hallayöt, satatuhatta erilaista mansikan tuhoötökkää, kesän sateet,
huvittaako poimijoita tänään tulla töihin.....
Niin elämän paras päätös oli lopettaa mansikanviljely!
Onnea on se, kun ei tarvitse puolen yön aikaan lähteä kolmeksi tunniksi
 levittämään mansikkapelloille hallaharsoja.
Hallayön uhatessa voi vain käydä heittämässä harson
kukkivan marjapensaan päälle.
 laittaa lämmityksen kasvariin pikkuisille taimille,
 kevään sipulikukat kestävät hallayöt ja takatalvet.

Mistä nautit?
Mustarastaan huilukonsertista kevätaamuna,
peipposen iloisesta liverryksestä, nurmikon kastepisaroista kesäaamuna,
valkolehdokin tuoksusta yöttömänä yönä.

Aamuteestä kasvarissa kun aurinko alkaa juuri lämmittää
yön viilentämää kasvaria, kissa tulee seuraksi viereiselle tuolille.
Seurataan yhdessä kun tiainen ruokkii poikasiaan.

Auringon lämmittämän tomaatin tuoksusta ja mausta.


Sunnuntaiaamujen kuohuviiniaamupaloista kasvarissa.
Peratusta kukkapenkistä ja kasvimaasta.


Mitä haaveita on mielessäsi vuodelle 2017?

Nämä haaveet ovat sellaisia, joilla on mahdolllisuus toteutua, tai joiden tiedän toteutuvan.
Tukholman Puutarhamessuja voi jo nyt fiilistellä
 hotellihuoneet, laivaliput ja messuliput varaamalla.
Näistä messuista on voi haaveilla vaikka kuinka etukäteenkin, ne eivät koskaan tuota pettymystä.
Haaveilen monista fiilistelyreissuista taimistoille.

Kuohuviiniaamiaisista kasvarilla ja iltateehetkistä teehuoneella.


Jotain pientä puuhailuakin on suunnitelmissa;
lavakauluskasvimaa tarvitsisi kohennusta,


metsäpuutarhaan hankitaan lisää asukkaita, siirretään kotkansiipiä,
rodojakin voisi hankkia vielä lisää.

Marja

lauantai 7. tammikuuta 2017

12 kollaasia puutarhavuodesta



Kasvihormoni-blogin Sini 
haastoi  kaikki puutarhabloggaajat osallistumaan 
vuoden 2016 puutarhavuoden kertaamiseen
 kahdentoista kuvan avulla ennen seuraavan puutarhavuoden alkua. 
Kiitos kivasta haasteesta Sini!

Vastaan haasteeseen tällä perinteisellä vuodenvaihteen kuvakollaasikokoelmalla.
Yleensä nämä kollaasit ovat kuuluneet uuden vuoden aattoon,
ikäänkuin kuluneen vuoden tilinpäätöksenä.
Tänä vuonna kollaasit valmistuivat vähän myöhässä,
flunssan kurimuksessa sohvanpohja kutsui enemmän kuin kuva-arkistojen selailu.

Kollaaseissa on vähän muutakin kuin pelkkää puutarhaa,
kaikkina vuodenaikoina puutarha on kuitenkin tärkeä osa elämää.


Tammikuussa lumetonta puutarhaa kuritti ankara parin viikon pakkasjakso 
koko syksyn kestäneen lauhan ja sateisen jakson jälkeen. 
Pakkasjakson jälkeen saatiin meillekin muutaman 
kymmenen sentin lumipeite muutamaksi viikoksi.
Puutarhan yrittäessä selviytyä parhaansa mukaan talvesta, 
puutarhuri muisti pitää tarjoilut ajan tasalla lintujen ruokintapaikoilla. 
Sisällä pirtissä lämmitettiin leivinuunia ja villasukkia valmistui.
Siemenluetteloita oli mukava selailla ja suunnitela kevättä, jättiverbenat ja latva-artisokat 
vaativat pitkän esikasvatusajan, joten tammikuussa pääsi jo ihan tositoimiin. Kylvötöihin!

Helmikuussa lumet olivat sulaneet melkein kokonaan, Ruusakin istuskeli paljaan kallion päällä.
Esikoita, tulppaaneja, pikkuisia sipulikukkia tuli hankittua aina kauppareissuilla ilostuttamaan helmikuisia päiviä. 
Helmikuun lopussa ostin kevään ensimmäisen orvokin!
Pelakuun pistokkaita tuli taas vaikka kuinka paljon.
Nämä olivat erityisen onnekkaita, ne löysivät uudet kodit kesällä puutarhabloggaajien tapaamisessa.
 

Maaliskuussa oli melko lauhaa.
 Pääsiäiseksi hankin kasvarin kaikki ruukut ja astiat täyteen esikkoja, narsisseja, krookuksia ja tulppaaneja, siellä kasvarin viileydessä ne jaksoivat kukkia monta viikkoa.
Muutamalla sunnuntain kuohuviiniaamiaisella käytiin kasvarissa.
Maaliskuun puolivälissä oltiin viikon matkalla Kilpisjärvellä, huikean mahtavalla Haltin-valloitusretkellä.
 Uskomattoman sykähdyttävä kokemus.


Huhtikuun alussa oli keväisen lämmintä ja kaunista, iirikset ja krookukset kukkivat,
sinivaleunikon karvaiset korvat kurkistelivat mullan alta, kasvarin ruukuissa kukkivat orvokit.
Kuun puolivälissä aloitin työt puutarhalla,
Kevään odotettu kohokohta, Tukholman puutarhamessut, koitti kuun loppupuolella, 
Aamulla, ennen messujen aukeamista käytiin hurmioitumassa Kungträdgårdenin kirsikkapuisen alla.
Huhtikuun 25-27. luontoäiti yllätti kunnon lumimyräkällä.
Lumi suli kuitenkin yhtä nopeasti kuin tulikin ja kasvit jatkoivat reippaasti kukkimistaan.
Kaikenlaista kuopsuttelua jo pääsi pihalle tekemään.
 
Toukokuussa oli lämmintä, kirsikkapuut, fritillariat, kaikki sipulikukat kukkivat.
Jännittyneenä piti päivittäin käydä tutkimassa puutarhan tilannetta, talvituhojen laajuutta.
Tappiot jäivät loppujen lopuksi aika pieniksi kuitenkin, monet kasvit kärsivät talvesta, mutta lähtivät kuitenkin sinnikkäästi kasvuun. Vähän myöhemmin ja vaatimattomammin kuin kuin normaalisti.
Syksyllä istutetut sipulikukat ainoastaan tohoutuivat melko totaalisesti.
Viime kesän isoin projekti oli laattakäytävän tekeminen talolta kasvihuonelle.
Käytävää reunustamaan tehtiin myös kiinanmuuri, jonka rajaa uutta pionipenkkiä.
Hui! Kaivuri pihalla! Mitään ei kuitenkaan tuhoutunut!
Oli pätevä työnjohto paikalla, Skini-Onni valvojana,
Onnilla oli iso karvattomaksi ajeltu läiskä rinnassa koko kevään.
Joku naarmu oli tulehtunut paiseeksi ja sen poistamiseksi piti vähän harventaa turkkia.

Kesäkuussa kasvari alkoi lupaavasti rehevöityä, ensimmäiset tomaatitkin kypsyivät.
Ihanat ilonaiheet ja jännityksellä odotetut sinivaleunikot ja tikankontit selvisivät talvesta.
Töissä riitti kiirettä ja kesäkuun kohokohta oli puutarhabloggaajien kokoontuminen täällä Raumalla.
Kukkapenkeissä ja kasvimaalla riitti perkaamista, jotenkin koko ajan rikkikset olivat vähän voitolla....

Heinäkuussa syötiin oman maan mansikoita, 
Takapenkin ladyt kävivät pik-nik risteilyllä, 
Pionien kodissakin käytiin hankkimassa täydennystä uuteen pionipenkkiin.
Turun puutarhamyyymälöissä ja Vakka-Taimessa poikettiin useammankin kerran.
Ruusut, tuoksuherneet ja muut kesäkukat kukkivat.
Kunhan jaksoi kastella, meillä oli todella vähäsateinen kesä, eikä syksylläkään juuri satanut.

Elokuussa tulivat perhoset.

Kasvarissa ja kasvimaalla sai kerätä kesän kypsyttämää satoa.
Punahatut avasivat kukkansa.
Metsissä mustikkasato oli muhkea, omista pensasmustikoistakin saatiin satoa 20 litraa!
Marjapensaissa sai viettää tovin jos toisenkin.
Edelleen piti viritellä kastelusysteemejä.

Syyskuussa kypsyivät omenat, keijuängelmä ihastutti kukillaan.
Kärhöt lähtivät todella hitaasti kasvuun keväällä, monta vuotta vanhat lumikärhöt lavakaulusmaan portilla kuolivat molemmat talven aikana. Hankin keväällä uudet ja syksyllä ne olivat jo kasvaneet yli kaksimetrisiksi ja kukkivat komeasti. Sininen Fujimusume-kärhö harkitsi kauan, mutta päätti avata muutaman kukan elokuussa.
Kuun puolivälissä oltiin lomamatkalla Lofooteilla, kauan suunniteltu matka toteutui viimein.

Lokakuussa oli pari huurteista päivää.
Syksyn ensimmäinen glögipullo korkattiin, linnuille avattiin ravintolat.
Syysasteri ja Fujimusume kukkivat yhä vaan......

Marraskuussa puutarhaa elävöittävät lähinnä eläimet. 
Tintit ja Onni, joka uskollisesti käy hoitamassa kissanminttuaan. 
Ei haittaa, vaikka se on kuivunut ja ruskeakin jo.

Joulukuussa jatkuivat lauhat kelit, muutama lumihiutale silloin tällöin.
Maa pysyi paljaana koko joulukuun.
Joulukuussa on hyvä taas siirtyä pirtin lämpimään.

Joulu.
 Mikä mainio tekosyy leipoa kaikkia herkkuja!
Kääriä pehmeitä paketteja.
Käpertyä  kissan viereen sohvalle.

Tähän päättyy vuosikatsaus vuodelta 2016.

Nyt innolla kohti uusia seikkailuja ja uutta muhkeaa puutarhavuotta!
Ensimmäisset siemenet jo odottavat kylvämistä.....



Marja