perjantai 20. lokakuuta 2017

Matka.

Viime yö oli syksyn ensimmäinen hallayö,
meillä tosin lämpötila kävi vain juuri ja juuri nollan alapuolella.
Olkkarin ikkunan kukkalaatikoissa edes pelakuut eivät vielä paleltuneet.
Tulevana viikonloppuna kärrään ne joka tapauksessa kompostiin ja
laitan jäkälää tilalle.

Päivä valoisa aika alkaa käydä yhä lyhemmäksi,
puut ovat varistaneet lehtensä, luonto valmistautuu marraskuuhun.

Juuri nyt, ennen marraskuuta ja talven tuloa, tervetuloa virtuaaliselle
2500 km kiertoajelulle Tukholmasta Norjan etelärannikkoa pitkin Stavangeriin
 ja sieltä Hardangerin ja Jotunheimin kansallispuiston kautta Lillehammeriin, 
josta päästään Gävlen kautta takaisin Tukholmaan.

Eteläisellä rannikkoseudulla tuntui lokakuun alkupäivinä vielä ihan kesäiseltä,
parikymmentä astetta lämmintä ja aurinkoista, joskin tuulista.
Tunturiylängöillä päästiin melkein talvisiin tunnelmiin, siellä lämpötila oli nollan vaiheilla.
Matkan varrella maisemat vaihtuvat rannikon tasaisesta alankoalueesta mutkikkaisiin vuoristoteihin,
 karuihin ylänköalueisiin ja vehreisiin laaksoihin.
Reittimme kulki lukuisten tunnelien läpi ja muutama vuono ylitettiin lautalla, 
matkan ensimmäinen vuono, Oslonvuono, tosin alitettiin tunnelia pitkin.

Stavangerissa yövyttyämme lähdimme kohti Norheimsundia, 
pitkin  Norjan suurimmalla alankoalueella Pohjanmeren rantaviivaa seurailevaa maantietä,
 joka kulkee läpi hiekkadyynien ja -rantojen,  hyvinhoidettujen maatalous- ja kulttuurimaisemien.
Jæren, täällä riittää avaruutta ja taivas on korkealla.









Lehmilla ja lampailla oli laajat laitumet.
Täällä Pohjanmeren rannalla ilmeisesti tuulee aina, ainakin nyt tuuli oli suorastaan myrskyisää.
Jossain kuvassa saatta nähdä, miten puutkin ovat ihan vinoon kasvaneita.

Rannikolta sisämaan suuntaan, kohti Hardangerviddan vuoristoylänköjä siirryttäessä maisema muuttuu ihan erilaiseksi.
Tuntureita, vuonoja, vesiputouksia, jyrkkiä vuorenseinämiä, avointa ylänköä puurajan yläpuolella.
Laaksoissa vuonojen rannalla vehreitä kyliä.



Lampaita on Norjassa todella paljon, tässä kerityt versiot.

Tunneleita oli matkan varrella tuon tuostakin.


Tunneleissakin tiet tekivät monenlaisia spiraaleja, ilman navigaattoria kiemuroita ei olisi edes huomannut. Kuten näkyy, ihan suurinta sallittua nopeutta ei kuitenkaan ajettu....

Lærdalstunnelen on Norjan ja maailman pisin maantietunneli. Se on 24,5 kilometriä pitkä ja sijaitsee
Aurlandin ja Lærdalin välillä. Tunneli on avattu v. 2000 ja sen rakentaminen kesti 5 vuotta.
Melko nopeasti rakennettu, kun vertaa vaikkapa eräisiin Raumalla tehtäviin tietöihin.....
 Kun ajoimme Aurlandissa tunneliin, satoi vettä ja oli hyvin syksyinen keli.
Tunnelista ulos ajaessamme vuoren toisella puolella olikin oikein kesäinen ja aurinkoinen keli.



Putouksia on matkan varrella  runsaasti, tässä yksi tunnetuimmista, Steinsdalsfossen





Laakson pohjalla kaunista ja ruskaa ja täysin tyyni sää


Tie ylängölle on mutkikas, jälleen ajonopeus on melko hillitty suurimpaan sallittuun verrattuna 

Viimeisenä ennen puurajaa kasvavat tunturikoivut....
..ylempänä on pelkkää varvikkoa ja kiviä

Ylhäällä on kylmää, usvaista, tuulista ja aurausmerkit asianmukaiset.
Vähän alempana tunturissa maaruska hehkuu, tunturikoivuissakin on vielä vähän lehtiä



Vähän ennen Ruotsin rajaa matkan loistavin ruska.

Tässäpä oli tiivistettynä meidän syysretkemme.

Ajatukset alkavat jo olla tulevissa joulumyyjäisissä ja isänpäivälounaan valmisteluissa.
Pihallakin olisi vielä syystöitä odottamassa, puiden verkottamista ja pihan siivousta.
Muutama kukkasipulikin odottaa vielä istuttamista.


Toivotaan kirpeän raikasta ja aurinkoista viikonloppua!





Marja

maanantai 16. lokakuuta 2017

Mummun Pilkkumin Isänpäivä

Lokakuu ei ole jokakuu
 Päivät pienet pilvelliset, yöt pitkät ja pimeät.
Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana.
-vanha kansanruno-

Sellainen se lokakuu on ollut.
Niin pienet päivät, sateen piiskaamat.
Linnuille laitoin yhden auringonkukansiemen-automaatin.
Vähän iloa tinteille, kun kesänkin joutuivat ressukat sinnittelemään hyönteisten puutteessa.

Pihan väritys alkaa olla näiden kotkansiipien sävyinen.

Eilen aamulla oli ihan epäuskoinen olo.
Aurinko paistoi.
Auringosta saatiin nauttia koko päivä.
Pihalla päästiin vähän alkuun syystöiden kanssa.
Lehdet ovat suurimmaksi osaksi varisseet puista,
niitä ei päässyt haravoimaan, eikä silppuamaan ruohonleikkurilla,
vesi litisee edelleen nurmikolla saapastellessa.
Yksi oikein riemukas ilonaihekin löytyi, kerrankin tuulet ovat olleet sillä suunnalla,
että naapurin haavanlehdet ovat heidän omalla tontillaan!


Aurinkoisena lokakuun päivänä saa aurinkoisia kuvia!


 Illalla kokoonnuimme teehuoneeseen tomaattipiirakan ja vadelmajuustokakun
 siivittämin ajatuksin suunnittelemaan Mummin Pilkkumin Isänpäivälounasta.
Syysankeudesta ei ollut tietoakaan, päätimme järjestää jopa kaksi kattausta!
Pöydän voi varata alla olevasta numerosta :)




Norjan reissun kuvat ovat jo luonnoksena,
seuraavan postauksen yritän saada aikaiseksi siitä reissusta.
Juuri nyt keli näyttää melko kelvolliselta kukkasipulien maahan saamiseksi.
Tuuli vaikuttaa tosin melko navakalta, mutta eiköhän siellä pärjää,
aurinko ainakin paistaa!

Aurinkoisempaa tai ainakin vähäsateista alkanutta viikkoa!




Marja

maanantai 9. lokakuuta 2017

Sadunhohteinen puutarhamyymälä

 Slottsträdgården Ulriksdalista ajeltiin Tukholman eteläpuolella Segeltorpissa sijaitsevaan 
Zetas Trädgårdiin.
Tämän puutarhamyymälän kuvailemisessa uhkaavat adjektiivit loppua!
Puutarha kuin sadusta.
Näin syksylläkin, värikäs ja rehevä, puiden, pensaiden ja perennojen lomassa risteilevät polut ja käytävät, joiden varrella oleville penkeille voi istahtaa uneksimaan ja lumoutumaan kaikesta kauniista.
 Kahvilasta voi käydä ostamassa kupin kahvia ja jatkaa inspiroitumista istahtamalla japaninvaahteran alla sijaitsevalle kivipenkille, vieressä kasvavan bambun lehtien havinaa kuunnellen.
Täällä voisi uskoa keijujen ja haltioiden asuvan.
Täällä on mahdoton olla inspiroitumatta, kasvit ovat monta vuotta kasvaneet paikoillaan,
täällä näkee, millaisia kasveista tulee "isona", täällä syntyy mielessä ideoita  omaankin pihaan.
Ihan valtoimenaan suorastaan mieleen pulppuaa uusia ideoita!
Ainoa este on yleensä logistinen, kuljetuskapasiteetti on henkilöautolla liikkuessa aivan liian rajallinen.
Sekäs Zetasilla, että Slottsträdgården Ulriksdalilla on pitkät perinteet, niitä on sukupolvien ajan vaalittu ja kehitetty rakkaudella.
Tässä postauksessa olen kertonut Zetasin historiasta.
Tästä taas pääsee Zetasin keväisistä tunnelmista kertovaan postaukseen.
Tällä kertaa logistiset rajoitteet olivat vielä tavallista mittavammat,
jopa minä sain hillittyä itseni,
kun kasvien olisi pitänyt matkustaa viikko takakontissa ympäri Norjan vuonoja ja vuoristoteitä.
Ostin kuitenkin yhden hakoneheinän, jaloängelmän thalictrum delavayi splendide, sekä
syysleimun Morfar Albert. Se oli ihan pakko ostaa, minun vaarini oli nimeltään Albert :)
Ihan hengissä näyttävät kaikki kiertoajelusta selvinneen.
Laitan kuvia, kunhan olen istuttanut ne, mikäli tämä sade joskus loppuu......
Kukkasipuleita voi tietysti aina ostaa, ja ostinkin.
Kukkasipulitikin ovat vielä istuttamatta, sitä poutaa odottelen, mutta vielä ei ole edes kiire!
Nyt seuraa kierros puutarhassa, vähemmän tekstiä, enemmän kuvia.










Hydrangea arborescens "Invincibelle", vaaleanpunainen pallohortensia.
Tämän olisin ostanut, jos.......

Malus "Evita", ihana riippaoksainen koristeomenapuu,
keväällä vaaleanpunaiset kukat ja syksyllä nuo ihanat pikkuiset omenat!
Hankintalistalla ehdottomasti, jos joskus saadaan autoon sopimaan!
Malus "Golden Hornet" pystykasvuinen koristeomenapuu, valkoiset kukat keväällä
ja hehkuvan keltaiset omput syksyllä.




Sisällä myymälässä 
vaikka mitä ihania kukkasipuleita....
...ja ruukkukukkia
Ulkona katoksen alla houkuttelivat syksyn kausikukat.
Kukat olivat hyllyköissä esillä värien mukaan ja somisteena ruukkuja, tietysti.


Zetasin jälkeen siirryttiin vähitellen Norjan puolelle.
Seuraavassa postauksessa päästään vuonojen rannoille ja vuoristoteiden kiemuroihin.
Kotiin palattiin Tukholman kautta ja silloin ehdin käydä vielä yhdessä ihanassa kaupassa,
ei ollut puutarhamyymälä, mutta muuten vallan mainio.
Siellä sain vähän purettua shoppailupatoumiakin.
Niistäkin ostoksista myöhemmin.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja vähemmän sadetta! 


Marja