torstai 31. maaliskuuta 2016

Kuukauden puutarhakuva. Kissoja. Piippoja.



Näin.
Maaliskuun viimeinen päivä.
Kuukauden puutarhakuvan aika.
Vähän muutakin.

Mitä?! Onko huomenna jo aprillipäivä?

Kuukauden puutarhakuva.

Maaliskuu 2016

Lunta ei enää nimeksikään.
Pääsiäisviikolla satoi 10 senttiä uutta lunta,
mutta pääsiäisen lämpimien aurinkoisten ja tuulisten
päivien aikana hanget katosivat ällistyttävän nopeasti!

Piha on vielä niin ruskean sävyinen ja märkä.
Mutta kun oikein tarkkaan tutkii,
uutta elämän alkua ja viherrystä löytyy jo vaikka kuinka paljon!

Vertailuna vielä tammi- ja helmikuun kuvat.

tammikuu

helmikuu


Ihanan keväinen on tämä maaliskuun viimeinen viikko ollut.
Mustarastas laulaa niin kauniisti aamu- ja iltahämärissä.
Tinteillä on kiire pesänrakennuspuuhissaan.
Peipponen viserteli eilen pihakoivussa.
Sepelkyyhkyt ovat saapuneet, joutsenet, kurjet ja töyhtöhyypät!
Eihän pihalta ole malttanut ollenkaan tulla sisälle.

Eikä ole tarvinnut pelkästään istua lintujen laulua kuuntelemassa,
kaikille on riittänyt tekemistä!



Vielä ei ole oikea aika ruusujen leikkaamiselle.
Kunhan Ruusa vähän typistelee.....


Onni tarkastaa, että pikkuhavujen varjostukset ovat kohdillaan.



Onnin oma perenna, mirrinminttu.
Sen kasvamista täytyy seurata päivittäin!


Villasukkia käytiin kuvaamassa kasvarissa.
Niistä lisää huomenna!



Viitapihlaja-angervo kilpailee aikaisuudessa lamoherukan kanssa!

Pajunkissat pörhistyvät

Sinivuokkoja....
...... aukeamaisillaan

Viirun vuoro oli toimia tänään virallisena työnjohtajana ja valvojana!





Huomenna arvotaan !
Vielä ehdit osallistua TÄÄLLÄ!



Riemuisaa Aprillipäivää! 





Marja

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kevätpäivä


Tänään niin taas hurmaannuttiin keväästä!



Pitkästä aikaa tällä postauksella mukana myös Makrotex-haasteessa,
aihe: Kevään merkkejä


Kaikki kissat olivat mukana pihahommissa.

Paljon ei kuitenkaan vielä pysty tekemään,
maa on vielä roudassa
 ja kukkapenkeissä vesi makaa vielä routaisen maan pinnalla.

Kunhan muutaman päivän kuivahtaa,
pääsee keräämään vanhat perennanvarret ja lehdet.
Lehtien alta paljastuukin kaikenlaisia piippoja.

Onni on niin onnellinen!
Kevät!


Ruusan hieman hillitympi auringonpalvonta-asento


  Nipsu
viettää nykyään päivänsä pääasiassa sisällä nukkumapaikkaa vaihdellen.
Tänään hänkin tuli kuistille istuskelemaan.

Viiru ja Viivikin olivat mukana porukoissa,
mutta Onni huvikseen ajoi heitä takaa
ja tytöt piiloutuivat kasvariin kameran ulottumattomiin.

Läheisellä peltosaarekkeella on mehiläispönttöjä.
Sielläkin on jo herätty.
Kasvarin täytti kesäinen pörinä, kun mehiläiset löysivät kukkivat narskut!

Vähän keräsin pois vanhoja kuunliljan lehtiä,
narsissit siellä jo kurkottelevat kohti valoa.

Keijunkukan pikkuiset uudet lehdet

Lamoherukan silmuissa näkyy jo vihreää


Päiväkahvit tänään kasvarissa,
kesäinen lämpö ja kukkien tuoksu!

Kasvariin siirtämäni muratti tekee reippaasti uusia lehtiä!


Vielä 3 yötä huhtikuuhun!



Marja

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Onni, pääsiäiskissa. Unkarin sinivuokko. Ruokaa. Keltaista.



Onnin pääsiäisposeeraus.
Kivan keväinen sää suosi meitä koko pääsiäisen.
Sunnuntaina aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, 
navakka tuuli vain viilensi tunnelmaa.
Tänään aurinko näyttäytyi vasta iltapäivällä,
lämmintä oli kuitenkin +11C.
Kaikki kissat olivat niin touhuissaan, 
kun me olimme heidän seuranaan pihalla
puuhastelemassa.
cin cin unkarin sinivuokolle



Kasvihuoneessa oli auringon paistaessa jo parikymmentä astetta lämmintä.
Keväisen kaunista ja kepeää..
Kevättunelmasta nautittiin kaikissa mahdollisissa käänteissä.


Pääsiäisaamun brunssi ja päiväkahvit,
2. pääsiäispäivän brunssi, päiväkahvit......










Pääsiäistä ennen tarttui melkein joka kauppareissulla mukaan
sipulikukkaruukku....tai kaksi.
Hyvä perustelu ostamiselle oli, tarjoushinnan lisäksi tietenkin,
että kasvarissa ne kukkivat siihen asti, kunnes sinne voi laittaa kesäkukat.
Vein kasvariin jo lämmittimen, jonka voi ajastaa toimimaan aamuyön tunteina.
Jos nyt sattuisi joku takatalvi yöpakkasineen vielä tulemaan.

Niin ilahduttavia ovat kevään ensimmäiset iloisen värikkäät kukat!
Kuin pieniä aurinkoja kaikki keltaiset narsissit.




Eihän näistä keltaisista voi  olla pitämättä!

Pikaisesti olen pääsiäisen aikana ehtinyt vilkaista toisten blogeja.
..ehkä tässä yön tunteina lähden vielä blogikierroksellekin.....

Jossain blogissa törmäsin taas keskusteluun keltaisista kukista.
Keltaiset kukat jakavat aika voimakkaasti mielipiteet,
toiset tykkäävät ja toiset eivät voi sietää niitä puutarhassaan.

Aloin miettiä, miksi itsekin suhtaudun vähän nihkeästi keltaisiin kukkiin.
Ne keltaiset, joista en pidä, ovat jotenkin liian räikeitä ja pöyhkeän tuntuisia,
tai sitten muistuttavat rikkakasveja.
Henkilökohtainen antipatiani joitakin keltaisia kukkia kohtaan juontaa aikaan, 
jolloin viljelin mansikoita ja herneitä myyntiin
Peltovalvatti tai peltovillakko tulivat silloin muiden rikkakasvien ohella niin tutuiksi, 
että niitä vähänkään muistuttuvia kasveja en halua nähdä kukkapenkissäni.
 Iso hirvenjuurella, syyskaunosilmällä, kevätvuohenjuurella tai Dorian villakolla
ei ole pääsyä meidän pihalle.

Kultahelokki ja tarha-alpi taas ovat mielestäni juuri sellaisia, joissa ei ole mitään
kiehtovaa jujua. 
Ne vain kukkivat räikeän värisinä ja valtaavat pöyhkeästi kasvualaa muilta kasveilta.
Suikeroalpi on erityisen ärsyttävä, sen leviämistä ei pysäytä mikään!
Nauhuksia olen päästänyt pihalle pelkästään perhosten iloksi.

Näihin perusteluihin päädyin omalta osaltani.
 Onneksi näilläkin kukilla on ystävänsä.
Tylsää olisi todella, jos kaikki tykkäisivät samoista kukista.
Kuvia näistä epäsuosikeista ei nyt löytynyt arkistoista.........

Keltaisillakin kukilla on pääsy meidän pihalle.
Jos kukka on vaalean keltainen tai muuten erityisen rakastettava.
Usein ne ihanat ovat myös vähän haastavampia kasvatettavia
Kuten tämä kääpiöunikko.
Harmi, kun se on aika talvenarka.
Tällä hetkellä sitä ei ole kukkapenkissäni,
muutamassa vuodessa se hiipui.
Jos keväällä löytäisi jostain taimia....


Pionit ovat erityisen upeita keltaisina.
Nämä Itoh-pionit olen kuvannut Pionien kodissa.




Bartzella ja Lollipop minulla onkin pihalla, mutta ne eivät ole vielä kukkineet.

Kesäkullero, vaikka se on voimakkaan keltainen,
se on hauska ja niin herttainen.

Kulta-akileija.
Ihana ja oikullinen.


Keltamatara, luonnonkasvi, joka kasvaa kuivilla kedoilla
usein ketoneilikan seurassa.
Ihanan tuoksuinen ja tuo mieleen lapsuuden kesät.

Luontoportti:
"Vuosisatoja vanhan ja laajalle levinneen legendan mukaan keltamatara olisi saanut muista mataroista poikkeavan kauniin kullankeltaisen kukintonsa ja hyvän tuoksunsa, kun neitsyt Maria laittoi niitä pehmikkeeksi Jeesus-lapsen seimeen. Lajin englanninkielinen nimi Lady’s bedstraw (rouvan vuodeolki) on perua olkipatja-ajoilta, ja kertoo, että kuivattunakin laji säilyttää tuoksunsa ja oli sen vuoksi suosittu laji patjaolkena."

Niittyjen katoaminen on tehnyt keltamatarasta uhanalaisen.


Ruusujakin on  ihania keltaisia,
Wiljamin keltaruusu, Aicha.......

Keltaisuudellaan lumoavat aina uudestaan
keväiset narsissit ja krookukset.
Ihanat!


Hurmaavaa maaliskuun viimeistä viikkoa!


Marja